Tietoa psykoterapiasta ja siihen hakeutumisesta
Psykoterapiaan hakeutumisen toimintaohjeet:
1. Keskustele ammattilaisen kanssa tilanteestasi ja hoitosuosituksesta
Suuri osa seksuaalista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa kokeneista ei toivu itsestään, vaan tarvitsee ammatillista hoitoa, jotta vakavat psyykkiset, somaattiset ja sosiaaliset pitkäaikaisseuraukset voidaan välttää (Ylikomi & Punamäki, 2007). Mikäli ongelmat ovat pääsääntöisesti traumaperäisiä (eli traumaattisesta kokemuksesta aiheutuneita) ja liittyvät selvästi yhteen tai kahteen traumaattiseen tilanteeseen, lyhyehkö kriisijakso usein riittää hoidoksi. Tällöin hoidossa painottuvat tilanteen normalisointi, psykoedukaatio eli tiedon jakaminen sekä asiakkaan tilan vakauttaminen. Kuitenkin ongelmien ollessa monimuotoisia, traumatisoitumisen ollessa pitkäkestoista tai traumatisoitumisen tapahtuessa varhaisessa vaiheessa elämää myös pidempikestoinen ja tiiviimpi psykoterapia voi olla tarpeen.
Psykoterapia ei ole ainoa vaihtoehto, eikä edes kaikille ja kaikissa tilanteissa suositeltavin. Psykoterapiasta hyötyminen edellyttää mm. kiinnostusta oman mielen toimintoja kohtaan, vahvaa sitoutumista sekä motivaatiota. Psykoterapian onnistuminen vaatii myös jonkinasteista toimintakykyä, jotta työskenteleminen tulisi mahdolliseksi. Joskus voi olla niinkin, että henkilö hyötyisi psykoterapiasta, mutta ei ole siihen vielä valmis. Tällöin voi olla hyödyllisempää hoitaa oireita, nostaa toimintakykyä ja keskittyä arkielämän tukemiseen esim. lääkityksen ja keskusteluavun muodossa ennen varsinaiseen psykoterapiaan hakeutumista. Keskustele siis tilanteestasi ammattilaisen kanssa ja kysy hänen näkemystään psykoterapian sopivuudesta Sinulle.
2. Suunnittele psykoterapiasi rahoitus
Raiskauskriisikeskus Tukinainen tarjoaa lyhytkestoista kriisiapua ja ohjausta seksuaalista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa kokeneille. Pitkäkestoiseen, viikoittain tai tiiviimmin tapahtuvaan hoitoon Tukinaisessa ei kuitenkaan ole mahdollisuutta.
Suomessa psykoterapiaa antavat pääasiassa yksityiset ammatinharjoittajat. Psykoterapia on tavallisesti kustannettava itse, mutta mahdollisuutta siihen voi tiedustella oman alueen psykiatrian poliklinikalta tai mielenterveystoimistosta. Mikäli psykoterapeutin pohjakoulutuksena on lääkärin pätevyys (esim. psykiatri), saa Kansaneläkelaitokselta (Kela) normaalin lääkärikäynteihin liittyvän sairausvakuutuskorvauksen. Myös terveysvakuutus voi korvata todettuun psykiatriseen sairauteen annettua psykoterapiaa.
Kela voi myöntää psykoterapiaan harkinnanvaraista kuntoutustukea yhteensä enintään 3 vuotta. Valtaosa yksityisesti psykoterapiassa käyvistä asiakkaista saa rahallista tukea Kelan kautta. Kelan tukeman psykoterapian tavoitteena on parantaa tai palauttaa työ- tai opiskelukykyä. Sillä tuetaan työssä pysymistä, työhön paluuta tai sinne siirtymistä. Kelan myöntämästä kuntoutustuesta on kerrottu tarkemmin Nettitukinaisen materiaalipankista löytyvässä artikkelissa Kelan tukema psykoterapia.
Yksityisen psykoterapeutin taksa on karkeasti arvioiden 45-90 euroa kerralta ja terapiatunti kestää yleensä 45 minuuttia. Ryhmäpsykoterapiaistunnot puolestaan kestävät yleensä 90 minuuttia ja maksavat n. 30-50 euroa kerralta. Psykoterapiakoulutuksessa olevien henkilöiden on usein mahdollista tarjota psykoterapiaa alennettuun hintaan ns. koulutuspotilaille. Tällaisesta mahdollisuudesta voi kysyä eri koulutusyhteisöjen psykoterapianeuvontanumeroista.
3. Selvitä minkälaista psykoterapiaa alueellasi on tarjolla
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (nyk. Valvira, entinen TEO) www-sivuilla psykoterapia määritellään seuraavasti:
"Psykoterapia on psyykkisen terveyden ja toimivuuden lisäämiseen tähtäävää tavoitteellista terveydenhuollon ammatillista toimintaa. Psykoterapialla hoidetaan henkilöitä, joilla on psyykkinen häiriö tai psykoterapian keinoin autettavissa oleva muu ongelma. Häiriöllä tai ongelmalla saattaa olla psyykkisten ilmenemismuotojen lisäksi ruumiillisia, vuorovaikutuksellisia ja sosiaalisia ilmenemismuotoja. Psykoterapian tavoitteena on poistaa tai lievittää psyykkisiä häiriöitä ja niihin liittyvää kärsimystä, tukea psyykkistä kasvua ja kehitystä sekä lisätä henkilön valmiuksia itse ratkaista ongelmiaan."
Psykoterapiasuuntauksia on olemassa valtavasti - joidenkin arvioiden mukaan jopa yli sata. Eri psykoterapiasuuntaukset pohjautuvat erilaisiin psykologisiin taustateorioihin. Esimerkkejä tavallisimmista psykoterapiasuuntauksista ovat psykodynaaminen/-analyyttinen psykoterapia, kognitiivinen psykoterapia sekä kognitiivis-analyyttinen psykoterapia. Psykoterapiasuuntauksen vaikutus voi näkyä psykoterapiassa esim. siinä, kuinka aktiivisesti psykoterapeutti ohjaa keskustelua, keskitytäänkö yksinomaan keskusteluun vai lisäksi esim. toiminnallisiin harjoituksiin, annetaanko kotitehtäviä tai kuinka usein ja miten pitkään psykoterapiassa käydään. Psykoterapia voi olla yksilö-, perhe-, pari- tai ryhmämuotoista. Erilaisia psykoterapiasuuntauksia on esitelty mm. Tiina Tikkasen kirjoittamassa teoksessa Psykoterapiaopas. Kirjassa on psykoterapiasuuntausten kuvausten lisäksi myös asiakkaiden kokemuksia erilaisista terapiamuodoista. Tutkimusten mukaan traumaperäisen stressihäiriön vaikuttavimpia terapioita ovat traumakeskeinen kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia ja EMDR-psykoterapia (silmänliikkeillä poisherkistäminen ja uudelleen prosessointi). Näistä löytyy enemmän tietoa esimerkiksi Traumaterapiakeskuksen ja EMDR-yhdistyksen www-sivuilta.
Psykoterapeutin koulutusyhteisö tai koulutuksen viitekehys antavat kuitenkin usein ainoastaan viitteitä terapeutin työskentelystä. Tutkimuksissa on havaittu, että psykoterapeutit harvoin pysyttelevät tiukasti yhden terapiaviitekehyksen sisällä, vaan yhdistelevät työssään harkintansa ja tilanteen mukaan erilaisia menetelmiä ja tekniikoita. Tutkittaessa eri psykoterapiasuuntausten tehokkuutta ja vaikuttavuutta onkin todettu, että psykoterapiasuuntausta tärkeämpi tekijä psykoterapian onnistumisessa on terapeutin ja asiakkaan välinen vuorovaikutus eli psykoterapiasuhteen laatu.
Trauman työstäminen voi olla pelottavaa, kivuliasta, ja epäonnistuessaan myös uudelleen traumatisoivaa. Siksi on tärkeää varmistaa, että valitsemallasi terapeutilla on kokemusta ja perehtyneisyyttä traumojen hoidosta. Valitse traumoihin perehtynyt psykoterapeutti, jonka kanssa tunnet olosi hyväksi. Luota vaistoihisi. Jos et tunne olevasi turvassa, kunnioitettu ja ymmärretty, on parempi etsiä uusi terapeutti.
Psykoterapeutin pohjakoulutus voi olla esim. psykologi, psykiatrian erikoislääkäri tai erikoissairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä tai teologi. Tämän lisäksi hän on suorittanut erityistason (n. 3 vuotta), ylemmän erityistason (n. 4 vuotta) tai vaativan erityistason (n. 5 vuotta) psykoterapiakoulutuksen ja saanut Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolta (Valvira, entinen TEO) luvan harjoittaa ammattiaan laillistettuna ammattihenkilönä. Psykoterapeutti-nimike on siis lailla suojattu, toisin kuin pelkkä terapeutti-nimike, jota voi käyttää kuka tahansa. Psykoterapeuttia valitessa on siis tärkeää varmistua, että ko. henkilöllä on Valviran (TEO:n) myöntämä oikeus käyttää psykoterapeutin ammattinimikettä.
4. Etsi Sinulle sopiva psykoterapeutti
Etsiessään psykoterapeuttia kannattaa kuulostella hieman omia tavoitteitaan ja toiveitaan. Etukäteen mietittäviä kysymyksiä voisi olla esim. haluatko mies- vai naisterapeutin, ryhmä- vai yksilömuotoista psykoterapiaa. Entä toivotko ensisijaisesti ongelmien käsittelemistä keskustelemalla vai toiminnallisesti? Kuinka usein pystyt ja haluat käydä terapiassa? Missä terapeutin vastaanoton olisi hyvä sijaita kulkuyhteyksiesi kannalta?
Kun olet selvittänyt nämä asiat itsellesi, voit aloittaa sopivan psykoterapeutin etsimisen. Jos olet esim. psykiatrian poliklinikan tai jonkin muun tahon asiakas, voit kysyä neuvoa psykoterapeutin etsimiseen omalta työntekijältäsi. Psykoterapeutin etsimisessä apuna voit käyttää myös esim. seuraavia nettiosoitteita:
Psykodynaamiset/-analyyttiset psykoterapeutit
Kognitiiviset psykoterapeutit
Kognitiivis-analyyttiset psykoterapeutit
Integratiiviset psykoterapeutit
Traumapsykoterapeutit
Nuorisopsykoterapeutit
Psykologin pohjakoulutuksen omaavat psykoterapeutit
- Psykologien osaamisverkosto (hakutoimintoa käyttämällä voit hakea tietyn psykoterapiasuuntauksen edustajia esim. haku -> psykoterapia: kriisi- ja traumapsykoterapia)
- Suomen Psykologiliiton psykoterapeuttirekisteri
5. Sovi haastatteluaika
Kun olet löytänyt omien toiveidesi mukaisen psykoterapeutin tai psykoterapeutteja, ole yhteydessä häneen/heihin joko puhelimitse tai sähköpostitse (jos sähköpostiosoite on saatavilla). Mikäli kyseisellä psykoterapeutilla on vapaana psykoterapiapaikka uudelle asiakkaalle, on aika sopia haastattelukäynnistä. Haastattelukäyntejä on yleensä 1-3, ja ne asiakas maksaa kokonaan itse myös saadessaan Kelalta tukea psykoterapiaansa. Mikäli haet tukea Kelalta, kannattaa jo ensimmäisessä yhteydenotossa varmistaa, että psykoterapeutti on "Kela-kelpoinen", ts. hänen antamansa psykoterapia on Kelan psykoterapiatuen piirissä.
Haastattelukäyntien tarkoituksena on, että sekä psykoterapeutti että mahdollinen uusi asiakas voivat tarkastella osaltaan yhteistyösuhteen mahdollisuuksia. Psykoterapeutin tehtävänä on arvioida, missä määrin asiakas mahdollisesti hyötyisi hänen tarjoamastaan psykoterapiasta. Asiakas puolestaan saa tilaisuuden tunnustella, miltä tuntuisi puhua asioistaan kyseiselle henkilölle. Mikäli jokin askarruttaa tai tuntuu arveluttavalta psykoterapeutin toiminnassa, on se hyvä ottaa puheeksi jo haastattelukäynnillä. Psykoterapia on usein pitkä ja vaativa prosessi, joten on tärkeää, että psykoterapeutin ja asiakkaan "kemiat" toimivat.
Psykoterapeutin tehtävänä on selvittää asiakkaalle ennen psykoterapian aloittamista myös siihen liittyvät käytännön seikat kuten maksamiseen, perumiskäytäntöihin ja lomiin liittyvät yksityiskohdat. Näistä asioista olisi hyvä sopia myös kirjallisesti, jolloin varmistetaan, että molemmat osapuolet ovat ymmärtäneet asiat samoin. Voit tarvittaessa pyytää kirjallisen hoitosopimuksen tekemistä, ellei psykoterapeutti itse sitä tarjoa.
Lopuksi
Avun tarpeen myöntäminen ja toisen apuun turvautuminen ovat usein kynnyksen takana. Usein psykoterapian hakuvaiheessa ja vielä hoidon aikanakin siihen liittyvät vastakkaiset tunteet vuorottelevat. On luonnollista, että psykoterapia ja omien hankalien ja kivuliaidenkin asioiden käsitteleminen herättää vastustusta, mikä voi näkyä esimerkiksi haluna lopettaa hoito ilman yhteistä sopimusta. Kuitenkin onnistunut hoito vaatii jatkuvuutta ja myös hoidon lopettamisesta on tärkeä sopia yhdessä psykoterapeutin kanssa hyvissä ajoin ennen lopettamista. Kontrolloidut psykoterapiatutkimukset ovat osoittaneet psykoterapian olevan tuloksellista. Useille ihmisille onnistunut psykoterapia on ollut käänteen tekevä kokemus, jonka myötä heidän elämänlaatunsa on ratkaisevasti kohonnut muiden positiivisten vaikutusten lomassa. Toivotan siis onnea ja voimia psykoterapian polullesi sekä rohkeutta kohdata mutkiakin matkallasi!