Myyttejä seksuaalisesta kaltoinkohtelusta

15 seksuaaliseen väkivaltaan ja hyväksikäyttöön liittyvää myyttiä

1. Uhrit ovat tyttöjä ja naisia.

Seksuaalista väkivaltaa joutuvat kokemaan myös pojat ja miehet. Heidän kokemansa väkivalta on kuitenkin vaietumpaa, ja siksi se todennäköisesti tulee harvemmin nähdyksi ja tunnistetuksi. Vaarana on, että pojat ja miehet jäävät kokemuksensa kanssa usein yksin.

2. Tekijä on uhrille entuudestaan tuntematon.

Suurin osa raiskauksista tapahtuu lähipiirissä tekijän ollessa uhrille ennestään tuttu, esim. seurustelukumppani, puoliso tai perheenjäsen. Läheisen tekemää seksuaalista kaltoinkohtelua voi olla vaikea tunnistaa, koska samaan henkilöön liittyy myös positiivisia tunteita ja muistoja. Mitä läheisempi suhde uhrin ja tekijän välillä on, sitä todennäköisemmin uhri ei tee rikosilmoitusta. Tuntemattoman toimesta tehdyt teot ovat huomattavasti harvinaisempia.

3. Seksuaalista hyväksikäyttöä ei tapahdu "hyvissä" perheissä.

Seksuaalista väkivaltaa ja hyväksikäyttöä tapahtuu kaikenlaisissa perheissä. Tekijä voi olla vanhempi, sisarus tai muu perheenjäsen tai sukulainen. Seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole aina väkivaltaista ja aiheuta mustelmia, vaan se voi olla hyvin hienovaraisesti ja hitaasti etenevää houkuttelua ja toimintaa, joka sekoittuu hellyyteen, luottamukseen, rakkauteen ja turvallisuuteen. Lapsuudessa koettu seksuaalinen hyväksikäyttö voi tehdä omien rajojen tunnistamisesta ja niiden puolustamisesta hankalaa. Tämä voi näkyä vielä aikuisuudessakin mm. vaikeutena löytää ihmisiä, jotka kohtelevat itseä arvostaen ja kunnioittaen.

4. Toisen mukaan lähteminen, humalatila tai tietynlainen pukeutuminen ovat lupauksia seksistä.

Mikään edellä mainituista ei sisällä oletusta seksistä. Seksiin tarvitaan aina molemminpuolinen suostumus. Toiseen ihmiseen luottaminen, humaltuminen tai tietyllä tavalla pukeutuminen eivät ole rikoksia – raiskaus ja seksuaalinen hyväksikäyttö sen sijaan ovat. Moni raiskaus tapahtuu ravintolaillan jatkoilla, joihin uhri on lähtenyt vapaaehtoisesti. Se ei kuitenkaan koskaan tarkoita, että hän olisi halunnut tulla raiskatuksi. Vastuu teoista on aina tekijän, ei koskaan uhrin. Siitä huolimatta on tavallista, että uhri kantaa kokemuksestaan syyllisyyttä ja häpeää sekä etsii itsestään ja omasta toiminnastaan syytä tapahtumiin. Syyllisyys ja häpeä kuuluvat kuitenkin yksinomaan tekijälle.

5. Seksuaalinen kaltoinkohtelu vaatii kasvokkain kohtaamisen.

Seksuaalinen kaltoinkohtelu voi tapahtua myös reaalimaailman ulkopuolella. Se voi olla Internetin välityksellä tapahtuvaa ahdistelua, uhkailua tai katsomaan pakottamista. Seksuaalista kaltoinkohtelua ovat tekojen lisäksi myös seksistiset ja loukkaavat puheet.

6. Se, että ei puolustaudu huutamalla, lyömällä tms. tarkoittaa suostumusta.

Puolustautumattomuuteen voi olla monia syitä, mutta se ei tarkoita sitä, että henkilö olisi ollut tilanteessa vapaaehtoisesti. Ensinnäkin tilanne ja tekijä voivat olla niin pelottavia ja uhkaavia, että – välttyäkseen vielä pahemmalta - uhri pyrkii olemaan ärsyttämättä tekijää. Kaikissa tilanteissa tehokkainkaan puolustautuminen ei olisi suojannut, ja passiivisuus on voinut säästää uhrin hengen. Toisaalta seksuaalinen itsemääräämisoikeus voi olla uhrille niin itsestään selvä asia, että hän ikään kuin lukkiutuu hämmennyksestä ja kadottaa puolustautumisen keinot. Jälkeenpäin on helppo keksiä lukemattomia keinoja, joita tilanteessa olisi voinut käyttää. Se aiheuttaa usein voimakasta itsensä syyllistämistä ja häpeää. Uhri voi tuntea itsensä tyhmäksi, säälittäväksi ja avuttomaksi, koska ei kyennyt puolustautumaan. Kuitenkaan puolustautumattomuus ei ole ollut oma valinta, vaan on tapahtunut tahdosta riippumatta. Siihen löytyy neurobiologinen selitys. Aivomme reagoivat uhkaavaan tilanteeseen vapauttamalla hormoneja, jotka viestivät kehollemme, että sen tulee valmistautua puolustautumaan. Tällöin autonomisen (eli ei-tahdonalaisen) hermostomme sympaattinen haara aktivoituu saaden sydämensykkeen ja hengityksen tihenemään ja veren pakenemaan iholta lihaksiin. Toisinaan, uhkan ollessa välitön tai pitkäkestoinen, aivot vapauttavat myös hormoneja, jotka aktivoivat autonomisen hermoston parasympaattisen haaran. Tästä puolestaan seuraa lamaantuminen. Lamaantuessaan uhri on täysin puolustuskyvytön, eikä hän kykenisi liikkumaan tai huutamaan, vaikka haluaisi. Nämä hermoston reaktiot ovat automaattisia ja ei-tahdonalaisia. Ennalta on mahdotonta tietää, millä tavoin henkilön aivot ja hermosto reagoivat uhkaan, eikä siihen voi itse vaikuttaa.

7. Suutelu, halailu tai hyväily on automaattisesti lupaus edetä yhdyntään.

Jokaisen ihmisen perusoikeuksiin kuuluu seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Se tarkoittaa ehdotonta ja aukotonta oikeutta kieltäytyä seksistä koska tahansa ja missä tahansa läheisyyden vaiheessa. Kukaan ei saa painostaa eikä pakottaa ketään sellaiseen, mikä ei hänestä tunnu hyvältä tai oikealta. Ihmisellä on oikeus myös muuttaa mieltään ja esim. vetäytyä intiimistä läheisyydestä, ja tätäkin oikeutta toisen pitää kunnioittaa. On ymmärrettävää, että torjutuksi tuleminen tai toisen kieltäytyminen harmittaa ja turhauttaa, mutta se ei oikeuta painostamiseen tai pakottamiseen.

8. Uhrit ovat tietynlaisia.

Seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan kohteeksi voi joutua kuka tahansa riippumatta henkilön iästä, ulkonäöstä, ammatista, harrastuksista, kavereista, sosio-ekonomisesta statuksesta, kiinnostuksen kohteista, pukeutumisesta, vammasta tai sairaudesta, painoindeksistä, uskonnosta jne.

9. Tekijät ovat aina miehiä.

- Seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja väkivaltaan syyllistyvät myös naiset; äidit, sisaret, tyttöystävät, vaimot, tutut ja tuntemattomat tytöt ja naiset. Väkivalta ei katso sukupuolta.

10. Seksuaalisen väkivallan uhriksi joutuminen kertoo uhrin seksuaalisesta suuntautumisesta.

Seksuaalisen väkivallan kokemukset eivät kerro uhrin seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan ainoastaan vallan väärinkäytöstä. Erityisesti poika- tai mies-uhrit voivat pelätä homoseksuaaliksi leimautumista silloin, kun väkivallan tekijänä on ollut mies. Tämä on omiaan vaikeuttamaan salaisuuden murtamista ja avun hakemista.

11. Naiset haaveilevat raiskatuksi tulemisesta.

Niin naisilla kuin miehilläkin voi olla erilaisia eroottisia fantasioita. Jotkut voivat haaveilla esim. alistumisesta tai alistamisesta. Alistumisfantasiaa ei kuitenkaan saa sekoittaa raiskatuksi tulemisesta fantisoimiseen. Kyseessä ei ole väkivallan kokemisesta haaveileminen, vaan lähinnä toive tulla otetuksi ja viedyksi. Alistumisesta haaveileminen on kaukana raiskatuksi tulemisesta, sillä siinä, missä raiskauksen uhri menettää kaiken hallintansa ja kontrollinsa, voi alistumisesta haaveileva kontrolloida, hallita ja ohjailla omaa fantasiaansa.

12. Uhri voi löytää syyn tapahtuneelle itsestään tai omasta käytöksestään.

Syy ei ole koskaan uhrin, vaan vastuu kuuluu aina tekijälle. Tästä huolimatta monet seksuaalista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa kokeneet syyttävät itseään ja etsivät syytä tapahtumille omasta itsestään tai toiminnastaan. Jälkikäteen, kun lopputulos on tiedossa, on helppo jossitella: "jos en olisi tehnyt tai sanonut niin, niin sitä ei olisi tapahtunut". Kuitenkaan tapahtumahetkellä lopputulos ei ole ollut ennustettavissa, ja uhri on toiminut sen hetkisen tietonsa varassa. Maailman ja elämän arvaamattomuutta ja kontrolloimattomuutta voi olla hankala sietää. Ihmiset etsivät luontaisesti tapahtumille syitä säilyttääkseen edes jonkinlaisen hallinnantunteen. Syyllisyydentunne ja itsesyytökset kertovatkin enemmän yrityksistä säilyttää kontrolli ja kokea maailma edes jossain määrin ennustettavana.

13. Raiskaus on seksiä.

Raiskauksessa ei ole kyse seksuaalisista, vaan vihaan ja vallankäyttöön liittyvistä motiiveista. Raiskaus ei ole seksiä, eikä sitä pidä mieltää seksiksi. Raiskaus on äärimmäinen vallankäytön ja väkivallan muoto, jonka seuraukset uhrin kannalta ovat vakavat ja kauaskantoiset.

14. Tietyistä oireista voi päätellä henkilön kokeneen seksuaalista hyväksikäyttöä.

Seksuaalinen hyväksikäyttö ja väkivalta haavoittaa uhria aiheuttaen usein oireita, jotka voivat ilmetä niin mielen kuin kehonkin tasolla. Tavallisia seksuaalisen hyväksikäytön seurauksia ovat mm. masennus, ahdistus, erilaiset traumaoireet, syömishäiriöt, hankaluudet seksuaalisuuden alueella, päihdeongelmat ja itsetuhoisuus. Pelkästään oireiden perusteella ei kuitenkaan voida tehdä koskaan päätelmiä henkilön kokemasta seksuaalisesta kaltoinkohtelusta.

15. Jos en puhu siitä, enkä ajattele sitä, se ei vaikuta minuun.

Raiskaus on äärimmäinen loukkaus ihmisen itsemääräämisoikeutta ja fyysistä koskemattomuutta vastaan. Raiskausta ei voi unohtaa, se kulkee mukana läpi elämän. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö raiskauksesta voisi toipua. Raiskaukseen liittyvien tunteiden ja ajatusten käsittely on toipumisen kannalta tärkeää, sillä käsittelemättömänä traumakokemus siihen liittyvine tunteineen koteloituu psyykeen ja vaikuttaa erilaisten oireiden muodossa. Usein raiskauksesta toipumiseksi ammattiapu on tarpeen.